Historian osalta Olevimägi-kadun päässä oleva alue edustaa yhtä kaupungin Tallinnan synnyn salaperäisimmistä paikoista. Ensimmäisessä Novgorodin kronikassa vuodelta 1032 kerrotaan, että Jaroslav Viisas sotajoukkonsa saavutti meren ja perusti tänne yhden kirkon. Jos palaamme vanhoihin kaupungin karttoihin, huomaamme, että juuri siellä, missä nykyään sijaitsee vaatimaton nykyaikainen painotalo, oli vanha puolustusmuurin torni, joka vielä viime vuosisadalla oli tunnettu nimellä «Vanhan venäläisen kirkon takana».
Dokumenttien perusteella Nikolain ortodoksinen kirkko Vene-kadulla on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1405 lähtien. Mutta ennen sitä tällä alueella oli jo toinen kirkko, joka mainittiin asiakirjoissa ja suljettiin vuonna 1380. Myöhemmissä asiakirjoissa tätä aluetta kutsutaan Vuori-Taboriksi, mikä assosioituu Jan Husin ja husiittien aikoihin.
Vuori-Tabor oli pysähdyspaikka venäläisille kauppiaille Pihkovasta ja Novgorodista matkalla Itämereen. Se oli yksi vanhan kaupungin ensimmäisistä rakennuselementeistä yhdessä skandinaavisten kauppiaiden asutuksen kanssa.
Pyhän norjalaisen kuningas Olavin omistettu kirkko oli yksi tämän kauppiaiden asutuksen päärakennuksista ja on tänään yksi kaupungin monumentaalisimmista nähtävyyksistä.
Aikana, jolloin merireitti viikinkien ja skandinaavien ja Mustanmeren ja Bysantin kreikkalaisten välillä ulottui, Suomenlahti oli keskeinen reitti, jota käytettiin 800-luvun puolivälistä alkaen ja myöhemmin. Ajan myötä rannikko muuttui, meri siirtyi, ja Vuori-Tabor sijaitsi lähempänä kaupunkia. Satama oli suunnilleen nykyisen Aia-kadun «Kalev» -allaspaikan kohdalla.
Niinpä venäläisten kauppiaiden rooli vaikutti Tallinnan kaupungin muotoutumiseen, vaikka heille keskiajalla oli kiellettyä asettua pysyvästi tänne uskonnollisten erojen vuoksi katolisten kanssa. Myöhemmin, vuoden 1710 jälkeen, kun Viro liittyi Venäjään, tilanne muuttui.
